Kun päätetään antaa poikima-apua, on työnjaon selkeys ja hyvät välineet kultaa

Tiistai aamulla hiukan ennen kuutta päätti meidän toista kertaa poikiva anguslehmämme Pääsiäinen alkaa poikimaan. Vesipään ulos tulon jälkeen Pääsiäinen yritti useamman kerran ponnistaa, mutta melko pian homma näytti siltä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Supistuksia riitti, mutta niiden aikana lehmä näytti kivuliaalta, kävi useamman kerran makuulla ja pystyssä, mutta ei tuntunut löytävän asentoa, jossa olisi halunnut pidempään synnyttää vasikkaa. Minä, joka olin lähtenyt navetalla katsomaan poikimakameraa ja tankkaamaan lisää kahvia, päätin sitten seiskan aikoihin soitella Otolle, että voi, että tässä tarvitaan hiukan apua lehmälle.

Ennen kuin Otto kerkesi navetalla, olimme molemmat poikimakamerasta huomanneet melko ison sorkan pilkistävän emättimestä. Ei auttanut kuin ottaa poikimatarvikkeet (ketjut, hanskat, liukuvoide, desinfiointiaine ja lämmintä vettä) matkaan suunnatessa poikimakarsinalle. Meidän lohduksemme Pääsiäinen on todella kesy tyyppi, ja päästikin minut suoraan pesemään takapäätään, jotta tutkimuksiin voitiin ruveta. On siis äärimmäisen tärkeää pitää hyvää hygieniaa yllä. Alkaessani tutkia, mitähän meillä mahtaa olla vastassa, löysin saman tien synnytyskanavasta kaksi melkoisen suurta sorkkaa ja pään. Vasikka oli siis tulossa oikeassa asennossa, mutta oli aika suuri.

Vasikalle kiinnitettiin sen etujalkoihin ketjut, jotka on valmistettu tällaisia tilanteita varten, jotta meidän on mahdollista auttaa sitä ulos vetämällä. Ketjujen kiinnilaiton jälkeen Pääsiäinen heittikin melko pian makuulleen takaisin ja alkoi ponnistamaan. Ponnistusten mukana autoimme vasikkaa pikkuhiljaa ulospäin. Ja ei siinä kauaa mennyt, sillä ennen kahdeksaa maailmassa oli reipas ja roteva sonnipoika Testamentti.

Muutamassa kymmenessä minuutissa Testamentti pääsi jo jaloilleen ja lähti emon sitä putsatessa katsomaan, mistähän sitä maitoa saisi. Yhdeksän aikoihin olimme jo nähneet pienen saaneen ensimmäiset ternimaidot mahaansa, joten olimme tyytyväisiä.

Muiden emojen tavoin otin Pääsiäiseltä ternimaitonäytteen, jonka arvo oli 27, joten päätin, että tätä maitoa haluaisin mielellään pakastaa meille varastoon, mahdollista tulevaa tarvetta varten.

Kun vasikkaa on autettu maailmaan, joutuu se tarkkailuun

Meillä tarkkaillan kaikkia vasikoita/lehmiä poikimisen jälkeen päivittäin, jotta niiden hyvä vointi voidaan varmistaa. Mutta mikäli poikimiseen on täytynyt puuttua, tehostetaan kaksikon tarkkailua entisestään. Tähän löytyy monia syitä.

Jos poikima-avun antaminen on työlästä karjanhoitajalle, on se myös monesti kivuliasta lehmälle ja vasikalle. Lehmän sisälle menee jotain ylimääräistä, siellä joudutaan hääräämään, että vasikka saadaan ulos. Vasikkaa puolestaan joudutaan useimmiten tällaisessa tilanteessa vetämään jaloista. Onkin siis hyvä muistaa, että poikiminen on vasikan elämän vaarallisin vaihe.

Avustamisen aikana vasikka voi kärsiä hapenpuutteesta, se voi vetää henkeensä sikiönestettä tai se voi saada avun antamisesta traumoja, kuten venähdyksiä. Poikimaongelmista seuraa herkästi heikko vasikka, joka on todella altis sairastumaan. Joidenkin tutkimusten mukaan heikosta vasikasta, ei ikinä tule yhtä hyvää lehmää kuin normaalin alun saaneesta.

Tämän vuoksi avustettuja vasikoita seurataan meillä lähes suurennuslasin kanssa, jotta kunnon muuttumiseen pystytään reagoimaan todella nopeasti.