-
Miten koronavirus näkyy maatiloilla, entä meillä?
Perus eläintenhoitotöihin eli arkiaskareisiin ruokintaan, siivoukseen, poikimisiin yms. ei vallitsevalla tilanteella ole vaikutusta. Päivittäiset työt siis sujuvat samaan malliin kuin ennenkin. Hygieniaa tietysti olemme lisänneet ja tilan ulkopuolisia ihmiskontakteja vältämme. Meillä on tilan rehut kivennäistä lukuun ottamatta omasta takaa, joten meidän ei tarvitse miettiä rehuteknisiä asioita, toisin kuin monen muun tilan, jolle tulee tasaisesti rehutoimituksia. Koska meillä on lihakarjaa, ei pihaamme pyrähdä maitoauto eikä siementäjä tai muu yhteistyökumppani päivittäin. Tämän vuoksi voimme olla aika omissa oloissamme. Tilamme koon vuoksi minulla on ulkopuolinen osa-aikainen työpaikka ja me molemmat työskentelemme myös muuten tilamme ulkopuolella. Minä olen jäänyt suorittamaan omaa työtäni kotiin ja toiminimeni kautta suoritettavat lomitukset teen tarpeen mukaan toiselle tilalle. Lupauduin…
-
Tehokas maatalous vai tehomaatalous, entä tehotuotanto?
Ilmasto, ympäristö ja eläinsuojelulaki keskustelussa on puhuttu paljon siitä, millaista on suomalainen maatalous. Minun mielestäni se on valtaosin tehokasta, sen sijaan tehotuotantoa, mitä jotkin tahot blogeissaan ja twiiteissään esittävät ei mielestäni ole, ei ainakaan meillä. Miksi asia on mielestäni näin? Tehotuotanto ja tehomaatalous on se termi, miten kotieläintuotantoa vastaustavat tahot esittävät suomalaisen maatalouden kuluttajille ja mistä meitä tuottajia syytetään. Samaan aikaan näytetään kuva ulkomaalaisesta feedlotista tai on muokattu kuvaa, joka on käyty ottmassa salaa navetan tai sikalan sairaskarsinasta yöaikaan säikyttäen samalla eläimet kaiken maailman lampuilla. Kuka meistä ei näyttäisi peuralta ajovaloissa tai yrittäisi vetäytyä piiloon kun joku tuntematon hyökkää häiritsemään yöunia. Tehotuotantoa on mielestäni tuotanto, jossa eläimille syötetään järjestelmällisesti ja…
-
Miksi meistä tuli viljelijöitä?
Suurin syy tähän kysymykseen on tahto. Me molemmat olemme opiskelleet maatalousalaa ja oma tilan pitäminen sekä omien päätöksien tekeminen on monelle maanviljelijälle se homman suola, niin myös meille. Minulla itselläni ei ollut kotitilaa, mutta olen pienestä pitäen halunnut omia lehmiä sekä olla viljelijä. Otto puolestaan on kotoisin Hämeenlinnasta maatilalta, jonka peltoja meillä on nytkin viljelyksessä. Lehmiä meillä ei sitten ollut kummallakaan. Otolla ei sen puoleen myöskään kokemusta lehmistä niin paljoa. Minä olen työskennellyt vuodesta 2011 erilaisilla kotieläintiloilla, joten eläimet ja varsinkin lehmät ovat olleet melko suuri osa työelämääni ja sen kautta elämääni. Kun aloimme Mustialassa agrologiopintoja suorittaessa miettimään, miten haluamme tulevaisuudessa viljellä ja millaisia viljelijöitä haluamme olla, tuli mieleen paljon…
-
Se epäonnistunut poikiminen…
Maanantaina 17.2. jouduimme tutustumaan eläintilallisen elämän varjopuoliin 😔 Huomasimme ensin Odetten alkavan poikimaan. Kaikki näytti alkuunsa hyvältä ja tilannetta seurailtiin sivusta. Odetten perään myös Okra aloitti poikimisen, joka lähti myös hyvin mallikkaasti liikenteeseen. Otto seurasi poikimisia naapuritilallisten kanssa, jotka olivat hälytetty valmiuteen, sillä minä olin vielä Helsingissä. Yhtäkkiä Odetten poikiminen kuitenkin näytti pysähtyneen, eikä hän enää ponnistanut ollenkaan. Odette päätettiin kuljettaa sisäkarsinaan, jossa se saataisiin paremmin tarkkailun alle. Samalla alettiin soittelemaan eläinlääkäreille mahdollisesta avuntarpeesta. Saatiin lisää ohjeita, jonka mukaan alettiin toimimaan. Tässä välissä minä olin kerennyt takaisin Hämeenlinnaan. Juuri ennen kuin kerkesin myös navetalle, poiki Okra sonnivasikan, joka ei ollut niin pirteä kuin toivottaisiin. Autoimme emoa vasikan kuivauksessa pyyhkeiden ja…
