maatalous

Angus rotuna

Historiaa

Aberdeen angus on Aberdeenin ja Anguksen kreivikunnista Skotlannista lähtöisin oleva lihakarjarotu. Rotu syntyi kun hyvin samankaltaisiksi jalostetut mustat ja nupot (eli sarvettomat) karjarodut yhdistettiin 1800 -luvun alkupuolella.

Rodun perustajana pidetään Hugh Watsonia, joka alkoi valikoida omasta karjastaan parhaita mustia sarvettomia yksilöidä. Watsonin suosikkieläimiä olivat hänen karjansa 35 vuotiaaksi elänyt emolehmä ”Old Granny”, joka poiki 29 vasikkaa ja sonni ”Old Jack”. Näihin kahteen yksilöön voidaan jäljittää valtaosa nykyisistä aberdeen anguksista. Aberdeen Angus -rodun kantakirja perustettiin vuonna 1862. Kasvattajien oma yhsitys 1897.

Angus siirtyi siirtolaisten mukana Pohjois-Amerikkaan ja Etelä-Eurooppaan. Rotu sopeutui hyvin kaikkiin ilmastoihin Alaskasta Autraliaan. Georg Grant USA:n Kansasista osti vuonna 1873 neljä angus-lehmää, jotka hän risteytti paikallisilla shorthorn- ja longhorn-roduilla. Näiden jälkeläisistä tuli mustia ja nupoja, mikä herätti paikallisissa karjankasvattajissa kummastusta. Näiden jälkeläisten rotuominaisuudet olivat kuitenkin niin hyviä, että Skotlannista päädyttiin hankkimaan lisää anguksia, jotta voitiin alkaa jalostamaan puhdasta rotua. 1883 perustettiin American Aberdeen Angus-yhdistys. Pohjois-Amerikkalaisten karjankasvattijen tavoitteena oli jalostaa rodusta pidempää, korkeampaa ja myöhemmin teuraskypsyyden saavuttavaa. Pohjois-Amerikassa tapahtuneen jalostuksen myötä, rotuun on kehittynyt mustan rinnalle punainen versio, jota kutsutaan Red Angukseksi. Vuodesta 1917 punaisen anguksen jalostusta pidettiin erillään mustasta anguksesta. Vuonna 1954 rou sai oman rotuyhdistyksen Red Angus Association of America.

Ensimmäiset angukset saapuivat Suomeen kun lihakarjakasvatuksen pioneeri ja maanviljelysneuvos N.G. Borgström hankki Ruotsista muutamia yksilöitä vuonna 1951. Rodun kasvatuksen Suomessa katsotaan kuitenkin aloittaneen vuorineuvos Juuso Walden, joka hankki itselleen karjaa arvostetulta Wye Plantonin siitosfarmilta USA:sta. Wye-sukuisista eläimistä polveutuu suurin osa suomalaisista anguksista. Suomeen on myöhemmin tuotu lisää anguksia muun muassa Ruotsista, Tanskasta, USA:sta ja Kanadasta.

Angus rotuna

Angus on tunnettu hyvistä emo-ominaisuuksistaan, kuten hedelmällisyydestä, helpoista poikimisista, maidontuotanosta ja hyvästä luonteestaan. Risteytyksissä käytetään syntymänupoutta hyväksi. Jalostuksen myötä angus on kasvanut pinestä rodusta keskikokoiseksi roduksi. Täysikasvuiset angus-lehmät painavat 550-700 kiloa ja angus-sonnit 950-1200 kiloa. Jalostuksella on pyritty vaikuttamaan rodun melko varhaisessa vaiheessa rasvoittuvaan lihaan. Muihin rotuihin verrattuna anguksella on teurasruhossa enemmän rasvaa, mutta vähemmän luuta kuin muilla lihakarjaroduilla. Lihan rasvoittuminen liittyy osittain lihan marmoroitumiseen, joka on lihan laatua parantava ominaisuus. Tämä ominaisuus on tehnyt anguksesta maailmanlaajuisesti suositun rodun.

Angus-hiehot voidaan tiineyttää nuorina ja rodun kantoaika on moniin muihin lihakarjarotuihin verrattuna lyhyempi. Hedelmällisyyden ansiosta rodun lehmät tulevat helposti tiineeksi poikimisen jälkeen. Angus-sonneja pidetään luotettavina astutuskäytössä. Vasikat syntyvät alhaisella syntymäpainolla, mutta niiden kasvu on nopeaa 200 päivän vieroitusikään asti. Argusta idetään erittäin hyvänä rotuna karkearehuavaltaiseen ruokintaan, joka menestyy vaatimattomilakin luonnonlaitumilla. optimaalisena anguksen kasvatusaikana pidetään enintään 18 kuukautta.

Lähteet ja linkkejä:

  • Remes, M. 2013 Liha, Kaikki lihasta laitumelta lautaselle. (Readme.fi, Helsinki)
  • Angus-Kasvattajan käsikirja, 2014, Suomen Angustyhdistys ry.
  • Suomen Angusyhdistys ry.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *