-
Nauta, miten se on päätynyt ihmisen kumppaniksi?
Miten naudasta tuli ihmisen kumppani Nykyinen nautamme on peritytynyt alkuhärästä (bor tautus), joka on ollut villi Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa elänyt nautalaji. Ihminen käsytti alkuhärän noin 10 000 vuotta sitten kotieläimeksi nykyisen Turkin ja Itä-Irakin alueella. Alkuhärän ominaisuudet ovat muuttuneet yhteiselossa ihmisen kanssa, kun siitä kehittyi pyynti- ja keräilykulttuurista ihmistä palvelleesta maanviljelykseen siirtyneen ihmisen apu. Naudan tehväksi muodostui tuottaa lantaa pellolle ja vetojuhtana toiminen. Naudasta ihminen alkoi saamaan lihaa ja maitoa. Lisäksi ruhon tähteet eli nahka, luut ja jänteet pystyttiin käyttämään kotitalouksissa hyödyksi. Ihmiskunnan kehittyessä naudat levisivät Etelä-Euroopan kautta kohti pohjoista. Pohjoismaihin naudat ovat tulleet noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tutkimuksien mukaan nautoja on tullut Suomeen erilaisista lähdepopulaatioista, jotka…
-
Mikä emolehmä?
Yleistä emolehmistä Emolehmällä tarkoiteen naudanlihantuotantoon jalostettuja lehmiä. Emolehmät synnyttävät keväisin /syksyisin vasikan, joka kasvaa niiden vierellä 6-8 kk, jonka jälkeen vasikat vieroitetaan emistään. Vuonna 2019 Suomessa oli noin 60 000 emolehmää ja niiden määrä nousee kokoajan. Liharotuisten eläinten kasvattamisella pyritään tuomaan markkinoille kotimaista naudanlihaa, jonka ruokinta on hyvin nurmivaltaista. Emolehmät ovat jalostettu puhtaasti lihantuotantoa varten. Niiden maidon päivätuotto vaihtelee 10-20 kg välissä. Tämä maito menee kokonaisuudessaan vasikoille, joiden pääosallinen ravinnonlähde maito on ensimääisinä elinkuulkausina. Emolehmäksi voidaan kutsua, joko puhdasta lihantuotantorotua tai sitten näiden risteytystä. Emolehmätuotannon lopputuotteena syntyy pihvilihaa, jota myös monesti myydään rotukarjan lihana. Emolehmätuotannon kulmakivenä on syönnin ja ravintoaineiden saannin optimointi, joka vaatii emolehmätilaliselta huolellista suunnittelua ja rehujen tuotantoa.…
-
Angus rotuna
Historiaa Aberdeen angus on Aberdeenin ja Anguksen kreivikunnista Skotlannista lähtöisin oleva lihakarjarotu. Rotu syntyi kun hyvin samankaltaisiksi jalostetut mustat ja nupot (eli sarvettomat) karjarodut yhdistettiin 1800 -luvun alkupuolella. Rodun perustajana pidetään Hugh Watsonia, joka alkoi valikoida omasta karjastaan parhaita mustia sarvettomia yksilöidä. Watsonin suosikkieläimiä olivat hänen karjansa 35 vuotiaaksi elänyt emolehmä ”Old Granny”, joka poiki 29 vasikkaa ja sonni ”Old Jack”. Näihin kahteen yksilöön voidaan jäljittää valtaosa nykyisistä aberdeen anguksista. Aberdeen Angus -rodun kantakirja perustettiin vuonna 1862. Kasvattajien oma yhsitys 1897. Angus siirtyi siirtolaisten mukana Pohjois-Amerikkaan ja Etelä-Eurooppaan. Rotu sopeutui hyvin kaikkiin ilmastoihin Alaskasta Autraliaan. Georg Grant USA:n Kansasista osti vuonna 1873 neljä angus-lehmää, jotka hän risteytti paikallisilla shorthorn- ja…
-
Miten koronavirus näkyy maatiloilla, entä meillä?
Perus eläintenhoitotöihin eli arkiaskareisiin ruokintaan, siivoukseen, poikimisiin yms. ei vallitsevalla tilanteella ole vaikutusta. Päivittäiset työt siis sujuvat samaan malliin kuin ennenkin. Hygieniaa tietysti olemme lisänneet ja tilan ulkopuolisia ihmiskontakteja vältämme. Meillä on tilan rehut kivennäistä lukuun ottamatta omasta takaa, joten meidän ei tarvitse miettiä rehuteknisiä asioita, toisin kuin monen muun tilan, jolle tulee tasaisesti rehutoimituksia. Koska meillä on lihakarjaa, ei pihaamme pyrähdä maitoauto eikä siementäjä tai muu yhteistyökumppani päivittäin. Tämän vuoksi voimme olla aika omissa oloissamme. Tilamme koon vuoksi minulla on ulkopuolinen osa-aikainen työpaikka ja me molemmat työskentelemme myös muuten tilamme ulkopuolella. Minä olen jäänyt suorittamaan omaa työtäni kotiin ja toiminimeni kautta suoritettavat lomitukset teen tarpeen mukaan toiselle tilalle. Lupauduin…
-
Tehokas maatalous vai tehomaatalous, entä tehotuotanto?
Ilmasto, ympäristö ja eläinsuojelulaki keskustelussa on puhuttu paljon siitä, millaista on suomalainen maatalous. Minun mielestäni se on valtaosin tehokasta, sen sijaan tehotuotantoa, mitä jotkin tahot blogeissaan ja twiiteissään esittävät ei mielestäni ole, ei ainakaan meillä. Miksi asia on mielestäni näin? Tehotuotanto ja tehomaatalous on se termi, miten kotieläintuotantoa vastaustavat tahot esittävät suomalaisen maatalouden kuluttajille ja mistä meitä tuottajia syytetään. Samaan aikaan näytetään kuva ulkomaalaisesta feedlotista tai on muokattu kuvaa, joka on käyty ottmassa salaa navetan tai sikalan sairaskarsinasta yöaikaan säikyttäen samalla eläimet kaiken maailman lampuilla. Kuka meistä ei näyttäisi peuralta ajovaloissa tai yrittäisi vetäytyä piiloon kun joku tuntematon hyökkää häiritsemään yöunia. Tehotuotantoa on mielestäni tuotanto, jossa eläimille syötetään järjestelmällisesti ja…
-
Miksi meistä tuli viljelijöitä?
Suurin syy tähän kysymykseen on tahto. Me molemmat olemme opiskelleet maatalousalaa ja oma tilan pitäminen sekä omien päätöksien tekeminen on monelle maanviljelijälle se homman suola, niin myös meille. Minulla itselläni ei ollut kotitilaa, mutta olen pienestä pitäen halunnut omia lehmiä sekä olla viljelijä. Otto puolestaan on kotoisin Hämeenlinnasta maatilalta, jonka peltoja meillä on nytkin viljelyksessä. Lehmiä meillä ei sitten ollut kummallakaan. Otolla ei sen puoleen myöskään kokemusta lehmistä niin paljoa. Minä olen työskennellyt vuodesta 2011 erilaisilla kotieläintiloilla, joten eläimet ja varsinkin lehmät ovat olleet melko suuri osa työelämääni ja sen kautta elämääni. Kun aloimme Mustialassa agrologiopintoja suorittaessa miettimään, miten haluamme tulevaisuudessa viljellä ja millaisia viljelijöitä haluamme olla, tuli mieleen paljon…
-
Se epäonnistunut poikiminen…
Maanantaina 17.2. jouduimme tutustumaan eläintilallisen elämän varjopuoliin 😔 Huomasimme ensin Odetten alkavan poikimaan. Kaikki näytti alkuunsa hyvältä ja tilannetta seurailtiin sivusta. Odetten perään myös Okra aloitti poikimisen, joka lähti myös hyvin mallikkaasti liikenteeseen. Otto seurasi poikimisia naapuritilallisten kanssa, jotka olivat hälytetty valmiuteen, sillä minä olin vielä Helsingissä. Yhtäkkiä Odetten poikiminen kuitenkin näytti pysähtyneen, eikä hän enää ponnistanut ollenkaan. Odette päätettiin kuljettaa sisäkarsinaan, jossa se saataisiin paremmin tarkkailun alle. Samalla alettiin soittelemaan eläinlääkäreille mahdollisesta avuntarpeesta. Saatiin lisää ohjeita, jonka mukaan alettiin toimimaan. Tässä välissä minä olin kerennyt takaisin Hämeenlinnaan. Juuri ennen kuin kerkesin myös navetalle, poiki Okra sonnivasikan, joka ei ollut niin pirteä kuin toivottaisiin. Autoimme emoa vasikan kuivauksessa pyyhkeiden ja…
